Asiat on muuttuneet aika mukavasti!

Pääsin kuin pääsinkin Tampereelle töihin, ja oon nyt ollut täällä viikon. Puhelinmyyntiä. Ongelma on se, että noilla tuotoilla ei kyllä vuokraa makseta. Tällä hetkellä punkkailen kaverin luona, ja mikäli saan ens kuun alkuun mennessä vakiotuloisen työpaikan, muuta tänne pysyvästi. Muussa tapauksessa lähden takaisin Pohjanmaalle odottelemaan, että jostain niin sanotusti "oikeasta työpaikasta" tulisi hyviä uutisia. Kyllä, oon siis aikeissa ottaa puhelinmyynnistä loparit. Ikävää työtä, jossa tiedät vain ärsyttäväsi sekä ihmisiä että itseäsi päivät pitkät, etkä edes tienaa juuri mitään. Sain koko viikolta yhteensä 28 euroa kasaan.

Mutta hei, olin perjantaina SOL:lla työhaastattelussa, ja nyt toivon peukut pystyssä ja varpaat ristissä, että saisin sieltä hyviä uutisia maanantaiaamuna. Se olis suoraan sanottuna hengen, kesän ja kaiken pelastus.

Ja tänään oli leimarit. Oli aivan käsittämättömän kiva ilta! Ei saatu porukkaa kasaan ennen yo-talolle lähtöä, mutta onneksi tunnen Tampereen seudulta jo sen verran paljon HLBT -väkeä, että kavereihin ja tuttuihin törmääminen on tuolla varsin helppoa! Lyöttäydyimme siis Tytin kanssa yhteen muutaman kaverin ja tutun kanssa, ja tanssittua tuli taas aina valomerkkiin saakka. Parin kuukauden liikunnat olkoon suoritettu! Yay. Eikä siinä edes kaikki, vaan jo alkuillasta iskin silmäni erääseen tavattoman suloiseen mieshenkilöön, ja illan jatkuttua pienehkön ujon silmäpelin parissa päädyimmekin sitten lopuksi juttelemaan ja tanssimaan yhdessä. Eräs vaalituimmista haaveistani on nyt myös toteutettu: Pääsin vihdoinkin tanssimaan Cascadan Everytime We Touchia oikein mukavan miehen kanssa. Vaihdoimme puhelinnumeroita, ja huomenna sitten kahville! Kiitos kyseiselle henkilölle aivan mahtavasta illasta. ^__^

...Mutta juu, kello ompi jo sen verran, että minäkin voisin tästä matkata unten maille. Öitä!

-Fundi