Asiat on muuttuneet aika mukavasti!

Pääsin kuin pääsinkin Tampereelle töihin, ja oon nyt ollut täällä viikon. Puhelinmyyntiä. Ongelma on se, että noilla tuotoilla ei kyllä vuokraa makseta. Tällä hetkellä punkkailen kaverin luona, ja mikäli saan ens kuun alkuun mennessä vakiotuloisen työpaikan, muuta tänne pysyvästi. Muussa tapauksessa lähden takaisin Pohjanmaalle odottelemaan, että jostain niin sanotusti "oikeasta työpaikasta" tulisi hyviä uutisia. Kyllä, oon siis aikeissa ottaa puhelinmyynnistä loparit. Ikävää työtä, jossa tiedät vain ärsyttäväsi sekä ihmisiä että itseäsi päivät pitkät, etkä edes tienaa juuri mitään. Sain koko viikolta yhteensä 28 euroa kasaan.

Mutta hei, olin perjantaina SOL:lla työhaastattelussa, ja nyt toivon peukut pystyssä ja varpaat ristissä, että saisin sieltä hyviä uutisia maanantaiaamuna. Se olis suoraan sanottuna hengen, kesän ja kaiken pelastus.

Ja tänään oli leimarit. Oli aivan käsittämättömän kiva ilta! Ei saatu porukkaa kasaan ennen yo-talolle lähtöä, mutta onneksi tunnen Tampereen seudulta jo sen verran paljon HLBT -väkeä, että kavereihin ja tuttuihin törmääminen on tuolla varsin helppoa! Lyöttäydyimme siis Tytin kanssa yhteen muutaman kaverin ja tutun kanssa, ja tanssittua tuli taas aina valomerkkiin saakka. Parin kuukauden liikunnat olkoon suoritettu! Yay. Eikä siinä edes kaikki, vaan jo alkuillasta iskin silmäni erääseen tavattoman suloiseen mieshenkilöön, ja illan jatkuttua pienehkön ujon silmäpelin parissa päädyimmekin sitten lopuksi juttelemaan ja tanssimaan yhdessä. Eräs vaalituimmista haaveistani on nyt myös toteutettu: Pääsin vihdoinkin tanssimaan Cascadan Everytime We Touchia oikein mukavan miehen kanssa. Vaihdoimme puhelinnumeroita, ja huomenna sitten kahville! Kiitos kyseiselle henkilölle aivan mahtavasta illasta. ^__^

...Mutta juu, kello ompi jo sen verran, että minäkin voisin tästä matkata unten maille. Öitä!

-Fundi

Joo, eli tämä ensimmäinen postaus olkoon täydellisen turhanpäiväinen tekstinpätkä, luotu vain ja ainoastaan testausta ja blogin täyttämisen aloitusta varten. No okei, ehkä se sisältää myös pientä infoa musta itsestäni ja palasia mun menneisyydestä. Auttakoon tää sit vaikka teikäläisiä pääsemään perille blogin kirjoittajan elämäntilanteesta ja asioista, jotka siihen liittyy :D

Mielessä on siis jo pitkään liikkun ajatus iiihan ihkaomasta blogista, jonne vois aina silloin tällöin päivitellä erinäisiä vuodatus- ja hehkutustekstejä sydänsuruista ja ikävästä, iloista ja suruista, huippuhetkistä aina elämän olemattomuuteen asti. Ja nyt se on sit vihdoinkin luotu. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tänne mukanaan :)

Tällä hetkellä mennään aika lailla siinä elämän olemattomuudessa. Kotiuduin armeijasta 7.4. täysin tyhjän päälle, ja oon viettän melkein täyden kuukauden en minkään parissa. Koko tän ajan oon etsin töitä ja haikaillu Tampereelle pääsystä, siellä asumisesta ja työskentelystä, mutta mistään ei vaan tunnuta vastaavan. Ei edes kotipaikkakunnalta. Ja täten ei ole siis varaa edes käydä kyläilemässä siellä päin. Vietän siis kaiken aikani omassa nurkahuoneessani perheeni luona, koneella dataillen ja erinäisiä tv-sarjoja netistä katsellen. Kutsun tätä antielämäksi. Se ei ole mitenkään erityisen miellyttävää ajanviettoa.

Syy siihen miksi niin kovasti Tampereelle haikailen on yksinkertaisesti se, että mun elämäni on nykyisin siellä. Muutin sinne opiskelemaan 16-vuotiaana ja niiden kolmen vuoden aikana, jotka siellä vietin, mun elämä, kaverit ja jopa kodin nimike siirtyi sinne. Nykyisin mun entinen kotipaikkakuntani Etelä-Pohjanmaan laidalla ei vaan sisällä enää mitään mihin mä kuuluisin. Tunnen oloni äärimmäisen ulkopuoliseksi joka asiassa. Mun on siis tavattoman kova ikävä ystäviäni ja todellista kotiani. Ai joo, ja jouduin siis muuttamaan sieltä takaisin porukoiden luo valmistuttuani, kun piti luovuttaa opiskelija-asuntoni poies ennen armeijaan menoa. Tällä hetkellä odotan kovasti yhteishaun tuloksia ja toivon äärimmäisen kovasti, että mut kutsutaan Tamkin valintakokeisiin ja niiden kautta sinne opiskelemaan.

Mutta on mun elämäntilanteessa jotain positiivistakin! Mulle ois kämppä jo tiedossa Tampereelta, mutta ongelma on se työpaikan puute, mikä vähän niinko estää mua ottamasta sitä vastaan! Mutta jahka se jostain löytyy (ja se muuten saa luvan vielä jostain löytyä, tai minä lupaan syödä pääni ja pitää omat hautajaiseni), niin sitten on kaikki ainakin toistaiseksi hyvin(...tosin näillä manauksilla oon aika sataprosenttisen varma siitä, että joudun vielä toteuttamaan uhoamiseni...) ja minäkin elän seuraavan viikon ajan elämääni onnellisena eteenpäin, kunnes saan päähäni alkaa valittamaan jostain muusta hauskasta asiasta!

Eli jos joku kiva armollinen työnantajahenkilö Tampereen keskustan tienoolta sattuu jollain maagisella keinolla eksymään tähän blogiin, kiinnostuu tästä epämääräisestä elämäntilanteeseensa melko tyytymättömästä angstipallerotyönhakijasta ja miettii jopa sen palkkaamista ihan vaikka vaan säälistä, niin ilmoitusta kehiin vaan! Kyllä mä oikeasti oon ihan kiva tyyppi, ja lupaan olla hyvä työntekijäkin! :D:DD Eritoten kaikessa koomisessa epätoivoisuudessani.

Mut joo, mukavaa illanjatkoa vaan ja toivotaan että tämäkin blogi lähtee tästä vielä käyntiin! :D

-Fundi